Se on aina niin hienoa kuulla kun PESUn eläimet lähettelevät terveisiään uusista kodeistaan, mutta nyt kyllä laittoi jo koirakoordiksen silmänurkatkin kosteiksi kun Nerolta tuli postia.

Nero oli kodittomissa n.vuosi sitten ja olipa vielä aika pitkään kotia etsimässä.

Uusi koti löytyikin kartan toisesta reunasta ja kuten voitte lukea, paikka on juuri se mitä Nero etsi :)

"Me hommasimme Nerolle syyskuun lopussa oman kopin tarhaan. Siitä tuli iso, komea, tasakattoinen ja me maalautimme sen samaan laskuun yhtenäisesti vihreäksi, mitä meidän muutkin rakennukset Viltsun koppia myöten ovat. Veljeni kävi asentamassa sinne pakkasvahdin ja nykyisin kumpikin koira nukkuu yönsä ulkona tarhassa. On mukava huomata se huima ero, mikä Neron tarhaan viemisessä on niihin alkuaikoihin verrattuna. Kun Neroa ensimmäisiä kertoja vietiin tarhaan yöksi, se oli parkkeerannut itsensä meidän parisängyn alle ja sen pois saaminen sieltä oli pitkällisten neuvottelujen ja irvistelyjen tulos. Nyt kun me iltaisin istumme olohuoneessa koirien makoillessa lattialla ja joku meistä lähtee viemään niitä tarhaan, ei tarvitse kuin kutsua ulko-ovella, niin parivaljakko ravaa reippaasti ovelle. Kaipa Nero on huommannut, että ei se niin paha paikka olekaan. Jännä juttu koirien tarhaelämässä on se, että ne vaihtelevat koppeja miten milloinkin. Koskaan ei tiedä kumpi nukkuu isossa ja kumpi pienemmässä kopissa! Kun kumpaankin on lämmitys, niin eipä sillä ole väliäkään."

Eli ei joutunut Nero tarhakoiraksi (emmekä sellaiseksi olisi antaneetkaan), mutta kuitenkin saa paksun turkkinsa kanssa viettää aikaa pihalla joka varmasti on hienoa etenkin kun kelit tästä lämpiävät.

"Ostin Nerolle vetovaljaat ja olen käynyt koirien kanssa hiihtelemässä. Aluksi vain näitä sivuteitä, mutta kun lämpimät päivät ja pakkasyöt kovettivat hanget, olemme suksineet myös jäällä. Viltsu juoksee fleksissä, joka on kiinnitetty mun vyötäisille. Nerolla lähtee vetovaljaista kaksi hihnaa myös mun vyötäisiin kiinnitettyinä. Tämä järjestely on mielestäni tasapuolinen: sen minkä Nero juoksisi kovempaa, saa Viltsu tasoitusta, kun sen ei tarvitse vetää mua. Tokikaan en Nerolla itseäni kokonaan vedätä, mutta esim. tasaisella jäällä se pääsee aika vähällä työllä. Minä lykin sauvoilla satunnaisesti vauhtia ja Neron kevyt ravi ei juurikaan näyttäisi kärsivän pienestä vastuksesta. Sitten kotona on mukava katsella, kun koirat ruuan saatuaan nukkuvat koivet suorana matolla. Viimeisellä hiihtolenkillämme sain taas kerran muistutuksen Neron hurjista voimista! Menimme ihanassa auringonpaisteessa siskoni kanssa eväät repussa järven selkää. Matka taittui niin mukavasti, että päätin kännykälläni videokuvata Neron vetoa. Koska oli niin kirkasta, en oikein nähnyt puhelimen näytöltä selvästi kuvattavaa hahmoa, joten jouduin keskittymään siihen oikein kunnolla. En siinä sitten huomannut, että Nero oli havainnut jotain vasemmalla puolellamme olevasta saaresta. Se teki nopean nykäisyn saarta kohti. Koska mulla oli molemmat kädet kännykässä kiinni, huomasin vain, että olin lentänyt vasen olkapää edellä kovaan hankeen. Termospulloteet me siitä huolimatta joimme erään saaren kupeessa ennen kuin palasimme kotiin.

Nero oli muuten suloisen ihana sen kaatumisen jälkeen. Siskoni otti multa sukset jalasta, että pääsin ylös. Kun olin siinä hangella polvillani voihkimassa, Nero tuli ihan viereeni istumaan ja tunki lähes syliini. Se oli mielestäni erityisen liikuttavaa siitä syystä, etten ollut edes torunut tai moittinut mitenkään Neroa kaatumisestani, sillä omaa tyhmyyttäni ja keskittymättömyyttänihän minä kaaduin. Parin päivän kuluttua tässä kotona kasasin yksikätisenä olohuoneen lattialla istuen pientä hyllykköä, mikä oli välillä aika vaikeaa, kun en vasemmalla kädellä voinut kunnolla auttaa. Tusasin turhautuneena hyllykön kanssa ja kun käteeni vielä vihlaisi, pillahdin itkuun. Nero tuli silloinkin istumaan siihen eteeni. Laitoin akkuporakoneen sivuun ja silittelin koiraa, joka nuoli kyyneleitä poskiltani. Olin aivan otettu!"

Nyt varmaan tiedätte miksi ne silmäkulmat kostuivat :) On aivan upea tietää että kodinvaihtojen ja monien outojen ihmisten jälkeen Nero luottaa ja rakastaa noin paljon uutta kotiaan! Tämän takia tätä työtä tehdään ja jaksetaan :)

Kiitos Tanjalle ja Nerolle terveisistä ja luvasta lainata tekstiä suoraan :)