Heippa taas! Kävin viikko sitten moikkaamassa Pesulta uuteen kotiin vuonna 2009 luovutettua kania. Hemmo tuli Pesulle aikanaan kahdeksan kanin laumassa. Laumassa oli kuusi urosta ja kaksi naarasta, kaikki sisaruksia keskenään. Näin suuren lauman majoittaminen vaati hieman järjestelyjä ja muistan elävästi, kun minä ja yksi Pesun tilapäiskodeista veimme kaikki kanit tilapäiskoteihin. Sattui vielä olemaan tämän tilapäiskodin syntymäpäivä :D  No, hän sai kolme tilapäiskotilaista lahjaksi. Kanien sukupuolten erottamiseen meni jonkin verran aikaa, jotta samaan paikkaan ei menisi tyttöä ja poikaa, jolloin kaneja olisikin paljon enemmän... Pian huomattiin, että kaikilla kaneilla oli kapi, joten sitten vain Strongholdit kaikille. Ei ihme siis, että yksi tilapäiskodeista oli huomannut ihonsa kutisevan sen jälkeen kun oli sylitellyt kaneja. Onneksi kapi ei kuitenkaan elä ihmisessä, joten sen suhteen ei ollut pelkoa. Kapi on pienenpieni hämähäkkieläin, joka tekee pieniä käytäviä eläimen ihoon. Yleensä oireena on rupinen iho, muiden muassa. Näiden yllättävien käänteiden takia vaadimmekin, että tilapäiskoti eristää Pesun eläintä tietyn ajan kaikista muista eläimistä. Siinä ajassa nähdään jo yleensä, onko eläimellä tarttuvia tauteja.

Hemmossa ja sisaruksissansa on kääpiöluppaa ja kääpiökokoista risteytyskania. Varmaankin tämän kääpiöluppageenin takia osalla kaneista on ihan vielä aikuisiällä mennyt korvat luppaan. Ja yhdellä on ihanat propellikorvat, toinen sojottaa alas, toinen ylös. Kaikki ovat siis uusissa kodeissa nyt. Tosin kuulimme myöhemmin, että yksi oli kadonnut uudesta kodistaan ja näin ollen tämän veljen kohtalo on jäänyt ikävä kyllä auki.

Takaisin Hemmoon: Uusi omistaja kastroi Hemmon noin kuukausi luovutuksen jälkeen ja alkoi katsella Hemmolle morsianta. Lopulta löytyi valkoinen ja sinisilmäinen Mei, leijonanharjasristeytys. Aluksi eivät kuulemma luonteet natsanneet, mutta sopusointu löytyi vähän päästä. Hemmo on jatkanut uudessa kodissa samaa rentoa meininkiä kuin tilapäiskodissakin. Morsmaikkunsa Mei huolehtii enimmäkseen kaverin naamapesuista (kuva ylhäällä), mutta kyllä Hemmokin osaa toisia hemmotella. Mei pitää kanitaloudessa jöötä ja Hemmo tulee perässä. Tuliaisiksi viemäni kuivattu ruisleipä kelpasi kummallekin, tosin Hemmo meinasi ensin vähän kainostella. Kun Mei oli todennut leivänkannikan hyväksi, uskaltautui Hemmokin maistamaan. Hemmo asusteli poikasena ulkotarhassa ja jäi ehkä siksi vähän aremmaksi tapaukseksi eikä siitä sylikania ole kuulemma tullutkaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että aika hyvin uskalsivat kumpainenkin tulla haistelemaan ja lähelle loikkimaan, kun siinä vähän aikaa olivat minua möllöttäneet. Vieras ihminen vieraine hajuineen on aina vähän pelottava kanille kuin kanille. Kumpikaan ei oikein viihnyt lissiludena, mutta kyllä näistä otoksista aina muutama hyvä tulee. Yleensä kuvissa näkyy pelkät vauhtiviivat kanien tilalla.

Tässä kuussa on ollut muu eläin -puolella vähän hiljaisempaa. Muutama kani on meinannut tulla, mutta tulot ovat syystä tai toisesta peruuntuneet. Aika vähän kanikyselyitäkin, mutta onneksi sentään viime kuussa kodin saivat Bobi ja Choto. Choton kuulumiset uuden kodin kirjoittamana löytyvätkin jo Pesun sivuilta. Silityksiä ja rapsutuksia Pesulta uusiin koteihin lähteneille eläimille!