Heippa taas kaikille! En olekaan ehtinyt vähään aikaan päivitellä uusia kirjoituksia, mutta tässä tulee jonkinnäköistä yhteenvetoa kesän tapahtumista. Tähän kesään onkin mahtunut kaikenlaista. Asiaa paljon pohdittuamme päätimme, että kaikki terveet ja nuoret kanit leikataan ennen kuin ne luovutetaan uusiin koteihin. Tästä syystä luovutusmaksua nostettiin 50 euroon, jotta saamme edes osan kuluista katettua ja pystymme ylläpitämään kodittomien toimintaa. Uroksen kastrointi maksaa yleensä noin 50-100 euroa ja naaraan sterilointi pikkaisen enemmän.

Leikkaaminen kannattaa, koska sitten ei takuulla tule vahinkopoikasia, merkkailu vähenee tai loppuu kokonaan ja luonne tasaantuu. On myös helpompi yhdistää kanipariskuntia keskenään, kun ei ole pelkoa, että naaraalle tulee valeraskauksia. Naaraille ei myöskään vanhetessaan tule yleisiä kohtuun liittyviä sairauksia, kuten kasvaimia tai kohtutulehdusta. Vanhempia tai sairaita kaneja emme leikkauta, koska jo pelkkä nukutus on aina riski pienelle eläimelle. Tähän mennessä on varmaankin leikkautettu hieman alle 20 poikakania ja kolme tyttökania. Uroksia kastroitiin jo muutama vuosi sitten, mutta tyttökaneja on alettu vasta hiljattain leikkauttamaan.

Muutama kani on kesän aikana saanut kodin, viimeisimpinä lähtivät Hilja ja Laku. Kummatkin tytöt steriloitiin Pesulla ollessa ja he lähtivät uusiin koteihinsa tutustumaan tuleviin puolisoihinsa. Lakulla menee viimeisimpien tietojen hyvin, mutta Hilja on vielä melko arka uudessa kodissa. Totuttaminen Seppo-kääpiöluppaan on kuitenkin mennyt hyvin. Kävin viikko sitten ihan paikan päällä katsomassa pariskuntaa. Seppokin on aikoinaan Pesulta adoptoitu. En ollut uskoa silmiäni, kun Sepon ja Hiljan ihmisperhe näytti minulle palloa, jonka eläinlääkäri oli Sepon vatsasta leikannut. Kyseessä oli virtsakivi ja tuntui todella vaikealta kuvitella, että sellainen on ollut noin parikiloisen kanin mahassa. On varmasti tehnyt kipeää eikä ihmekään, että Seppo on nyt paljon vapautuneempi. Onneksi Sepon emäntä oli valppaana ja huomasi, että poika pissaa verta ja sai kanin pian eläinlääkärille. Nyt pojalla on sitten rajoitettu ruokavalio, jotta lisää kiviä ei muodostuisi. Kaikkea hyvää kodin saaneiden eläinten uusiin perheisiin ja toivottavasti se Hiljakin siitä rohkaistuu!

Vielä omaa kotia on vailla muu eläin -puolella leikatut risteytyskanipojat (leijonanharjaksia, Pippuria lukuunottamatta) Onni, Vili, Aku, Rummy ja Pippuri. Onnin ja Rummyn tilapäiskoti miettii parhaillaan, josko adoptoisi itse kaverukset. Mikäs siinä, eipä olisi ensimmäinen eikä taatusti viimeinen, joka asiaa pohtii. Kyllä tilapäiskotilaisiin kiintyy aina. Viimeisin hoidokki oli minulla Aku, joka on Pesulla ollessaan kasvattanut ihan mielettömät pulisongit ja otsiksen. Akulla loppui täällä vähän tila kesken, joten siirsimme Akun toiseen tilapäiskotiin. Sain ennen siirtoa ihailla hienoja ilmaveivejä ja vaikka mitä. Aku katsoi parhaaksi vähän esittää tytöille (omille naaraskaneilleni) temppujaan ja ainakin pikku hermeliini taisi vähän hullaantua.

Yksityisissä kodinetsijöissä on pian Pesulle siirtyvä (ellei uutta kotia löydy lähiaikoina) leikattu leijonanharjasristeytyspoika Pumpuli. Pumpuli etsi aiemmin kotia Pesun tilapäiskodissa nimellä Minttu. Kyllä vain. Minttu. Kaikista niistä kaneista, joiden sukupuolen olen katsonut, tämä on toistaiseksi ainoa, jonka olen katsonut väärin. Eipä kai voi muuta sanoa kuin että tekevälle sattuu ja koska Pumpuli ei ollut vielä sukukypsä silloin ja pojalla oli aika paljon huopaantumia pehvakarvoissa, tunnistaminen meni sitten pieleen. Tästä johtuen Pumpuli etsii nyt uutta kotia, koska se adoptoitiin perheeseen, jossa oli jo yksi uroskani ennestään. Yhteiselo ei ottanut sujuakseen ja nyt herra etsiikin ihan omaa daamia. Kannattaa käydä tsekkaamassa Pesun sivuilla nämä hurmaavat herrat, jos sattuu olemaan oma kanineito sulhoa vailla!