Kuten olen jo aiemmin sanonut, tämän vapaaehtoistyön yksi parhaista anneista on se, kun pääsee näkemään tyytyväisiä eläimiä uusissa kodeissaan. No, tänään minä näin peräti kaksi. Kyse on kääpiöluppapariskunnasta, joka lähti Pesulta muutama kuukausi sitten omaan, yhteiseen kotiin. Kanit eivät vielä Pesulla ollessa muodostaneet pariskuntaa, sillä ne tulivat eri perheistä eri aikaan ja menivät kumpikin omaansa tilapäiskotiin. Emme luovuta kaneja yksineläjiksi, ellei kyse ole jostain todella ihmeellisestä ja lajistaan poikkeavasta kanista, joka ei huoli kavereita. Kanien nykyinen omistaja taisi ihastua kumpaankin luppikseen nähtyään niiden kodinhaku-ilmoitukset netissä ja halusi siksi molemmat. Onneksi kanit tulivat heti hyvin toimeen ja Donna rupesi oitis hoivaamaan uutta sulhastaan pesemällä tämän naaman. Jesse oli tottunut poikamieselämään eikä heti älynnyt vastata morsionsa hellyydenosoituksiin, mutta kuulemma nykyään on välillä Donnankin vuoro saada pari lipaisua. 

Nyt 2-vuotias Donna tuli Pesulle maaliskuussa 2011 kotia etsimään ja häntä kuvailtiin sanoilla rohkea ja topakka. Donna oli Pesulle tullessa jo steriloitu. Donna oli tilapäiskodissa juurikin rohkea ja topakka. Rohkeus kuitenkin tuntui loppuvan juuri silloin, kun piti tulla harjattavaksi tai kynsiä leikkauttamaan. Kunhan Donnan sai ensin kiinni, se antoi hyvin leikata kyntensä.

Nyt arviolta päälle 1-vuotias Jesse tuli Pesulle myöskin maaliskuussa 2011, joten kanit eivät joutuneet odottamaan uutta kotia kovin kauaa, kun heidät jo huhtikuussa adoptoitiin omaan kotiin. Yleensä kaneilla menee kauemmin saada koti, mikä on harmillista. Jesse oli tilapäiskodissa touhukas ja reipas, tosin herrakin räpisteli sylissä sen verran, että hoitotoimenpiteitä ei ihan helposti päässyt tekemään. Jesseltä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut, kun sai suolitukoksen heti Pesulle tultuaan. Tämä valitettavan yleinen vaiva kaneilla on todella vaarallinen ja hoitamattomana se useinkin johtaa kanin kuolemaan. Onnea oli kuitenkin matkassa ja suolitukoksesta selvittiin säikähdyksellä. Iso kiitos tilapäiskodille, joka hoiti pojan heti eläinlääkäriin, kun kotihoito (säilykeananasmehu) ei tehonnut ja vielä pitkän eläinlääkärireissun jälkeenkin hoiti mallikkaasti Jessen lääkityksen, johon kuului mm. antibioottia ja parafiiniöljyä! Kun Jesse oli kunnolla toipunut suolitukoksestaan, oli aika varata aika kastrointiin. Leikkaus hoitui ongelmitta ja todella kannatti, koska nyt Jesse asuu sopuisasti uuden kumppaninsa, Donnan kanssa. Eivät kuulemma edes merkkaile yhtään vaan kun hätä tulee, kumpikin juoksevat häkkiin asioille.

Oli todella mukava nähdä Donna ja Jesse yhdessä. Ne nauttivat selvästi elämästään ja toisistaan. Kanit eivät joudu olemaan häkissä, vaan niille on rakennettu iso aitaus, jossa ne voivat loikkia silloin, kun eivät pääse muualle asuntoon. Aitaus on tehty kompostiverkosta ja puusta ja sitä pitää kasassa nippusiteet ja metalliset kiinnikkeet. Aitauksessa kaneilla on iso häkki, muutamia pesämökkejä, ruohotunneli ja muita virikkeitä. Yksi virikkeistä oli tehty puusta, se oli suunnilleen tiiliskiven kokoinen puupala, johon oli porattu reikiä. Reikiin Donnan ja Jessen omistajat olivat sitten laittaneet erilaisia puunoksia. Vierailun aikana päivän ruokalistalla oli mm. koivua ja pihlajaa. Siis oksia lehtineen. Aivan mahtava oivallus, sillä siinä kanit saavat toteuttaa luontaista käyttäytymistä kurkottelemalla syötävää ja nakertamalla puunkuorta. Tätä kannattaa ehdottomasti kaninomistajien kokeilla! Ellei tuttavapiiristä löydy puutyötaitoisia, samaan lopputulokseen pääsee varmasti vaikkapa tiiliskivellä, jossa on reiät jo valmiina. 

Jesse haistoi ensimmäisenä tuliaiseksi tuomani kuivatut ruisleivät ja kuikuili nenä pitkällä, koska herkkupaloja olisi tuloillaan. Donnan ja Jessen emäntä kertoi, että Donna on kaneista ahneempi ruuan perään ja näinhän se taisi olla jo Pesulla ollessa. Jotta kanipariskunta saa tasapuolisesti herkkuja, emännän on välillä istuttava kanien välissä. Jessekin on kuitenkin rohkaistunut, sillä joskus sekin käy nappaamassa Donnan ruuat Donnan nenän edestä. Rohkeampi Donna menee yleensä edellä ja Jesse tulee perästä. Näin käy esimerkiksi aitauksen ulkopuolisen alueen tutkimisessa. Kanipariskunnan emäntä kertoi hauskan tarinan Donnasta ja lasten leikkiautosta. Donna kuulemma aina löytää leikkiauton, oli se missä tahansa. Auton löydyttyä, Donna pökkii sitä nenällään ja antaa autolle vauhtia. Auto on suunnilleen Donnan kokoinen, joten topakan Donnan pitää kenties omasta mielestään näyttää sille, kuka määrää.

Pariskunnasta Jesse on lunkimpi, kuten monet kääpiöluppapojat ovat. Jesse tykkää pötköttää rentona, ketarat ojollaan. Sain myös itse todistaa tämän, sillä Jesse kellahti kumoon lempipaikkaansa penkin alle vierailuni aikana. Donna taas tykkää relata häkin ja seinän välissä makaamalla. Välillä kaverukset myös pötköttävät toistensa kylki kyljessä. Harjaaminen tai kynsienleikkuu ei vieläkään ole kummankaan lempiasioita, mutta eipä se ole monen muunkaan kanin. Tai eläimen yleensä. Varsinaisia sylikaneja Jessestä ja Donnasta ei ole vielä tullut, mutta vanhetessaan etenkin rauhallisemmasta Jessestä voi hyvinkin tulla melkoinen lössykkä. Kanit kuitenkin antavat silittää ja pitivät erityisesti siitä, kun emäntä seurustelee heidän kanssaan nenätysten. Loppuun vielä pari kuvaa pariskunnasta.

Ensimmäisessä kuvassa Jesse kurottaa oksia ja Donnan häntä pääsi myös kuvaan. Toisessa kuvassa kanit kärkkyvät yhdessä emännän kädessä olevaa kuivattua ruisleipää. Luonnonkeltainen on Donna ja viittakuvioinen Jesse. Kaikkea hyvää Donnalle ja Jesselle sekä heidän uudelle perheelleen!