torstai, 14. kesäkuu 2012

Kesäruuhkaa ja kanitietoutta

Aurinkoista torstaita kaikille!

Tämä kuluva viikko on ollut oikea ruuhka-aika kanirintamalla. Yleensä samanlaista tulee vain ennen joulua. Moni omistaja haluaa luopua kanistaan ja se tarkoittaa sitä, että kanien tilapäiskodeissa on täyttä ja lisää tilapäiskoteja tarvitaan. Yleensä tilapäiskodeiksi haluavat kysyvät minulta, kuinka pitkään kani yleensä kotia etsii. Tähän ei ole mitään varmaa vastausta, sillä haarukka on niinkin iso kuin muutamista päivistä kahteen vuoteen. Ei siis yhtään pysty etukäteen sanomaan, kuinka kauan mikäkin kani Pesulla kotia etsii. Se riippuu ihan siitä, kuka meidän sivuille eksyy kodittomista eläimistä lukemaan. Yleisin kaninkyselijä on varmaankin sellainen, jolta on oma kani jäänyt leskeksi ja sille etsitään uutta naamanpesukaveria. Yllättävän vähän ihmiset etsivät valmista kanipariskuntaa, mikä olisi esimerkiksi aloitteleville kaniharrastajille juuri se paras valinta. Sillä säästyy kanien toisiinsa totuttamiselta, mikä ei aina onnistu tai ainakin se vie aikaa. Parhaiten toisensa hyväksyvät leikattu naaras ja leikattu uros. Nytkin Pesulla on omaa kotia etsimässä täysin valmis pariskunta Muhvi ja Sohvi. Jos joku harkitsee ensimmäisten kanien hankintaa, ei muuta kuin soittoa eläinkoordinaattorin Pesupuhelimeen :)

Kaneja emme luovuta yksineläjiksi, ellei kyseessä ole jokin tosi ihmeellinen tapaus ja luonnonoikku. Kaneja ei yksin pitäisikään pitää, sillä se on laumaeläin ja tarvitsee ehdottomasti ainakin yhden lajitoverin. Jos joku ajattelee, että kahdessa kanissa on enemmän työtä kuin yhdessä niin sekään ei pidä paikkaansa. Siinä samalla siivoat kahden jäljet kuin yhdenkin ja lisäksi kanit saavat toisistaan korvaamatonta seuraa, mitä ihminen ei ikinä pysty tarjoamaan kanille. Jos esimerkiksi työpäivä venyy vähän, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, kun kanilla on koko ajan seuraa. Hoitoa ne tarvitsevat silti joka päivä, että siitä ei kyllä voi luistaa. Kaikki eläimet teettävät työtä, joten laiska ei hanki eläintä.

Jos perheessä on pieniä lapsia, jotka vinkuvat eläintä, kani ei välttämättä ole se paras vaihtoehto aloittelijalle. Yhdistyksessä on nähty ja kuultu monia surullisia tarinoita siitä, miten käy kun kanin hankinta lapsiperheeseen ei mene ihan kuin Strömsössä. Lapsi saattaa pettyä, kun pitkäkorvasta ei olekaan tullut sellaista syliteltävää pehmolelua kuin oli toivottu. Päinvastoin, pelokkaasta kanista on tullut aggresiivinen hyökkäilijä, kun sitä on ehkä jahdattu ja työnnetty kättä naaman eteen silloin kun se ei ole ollut ihan toivottavaa. Silloin yleensä kanista luovutaan tai se unohdetaan jonnekin sivummalle häkkiinsä lusimaan. Jotta näin ei kävisi, on hyvä miettiä tarkkaan etukäteen eläimen hankintaa. Kani ei ole lemmikki helpoimmasta päästä ihan siitäkin syystä, että se on pitkäikäinen (elää jopa 10-vuotiaaksi ja joskus vähän ylikin) ja tarvitsee valtavasti liikuntaa. Kanilla on luonnostaan saalistettavan eläimen vaistot eli se pakenee pelottavia asioita. Nämä kaikki luontaiset ominaisuudet yhdistettynä innokkaisiin lapsiin, jotka eivät välttämättä ymmärrä tekevänsä pahaa kanille, eivät ole hyvä yhdistelmä. Usein kaneja myös tietämättömyydestä johtuen ruokitaan väärin. Nyrkkisääntö on, että raikasta vettä ja hyvälaatuista heinää on aina oltava saatavilla. Hyvälaatuinen heinä ei ole sitä pienissä pakkauksissa marketeissa myytävää heinähöttöä, vaan oikean heinän pitää tuoksua hyvälle ja olla paljon karkeampaa. Kanin hampaat kasvavat, joten ainoa keino pitää hampaat kunnossa, on tarjota sille koko ajan hyvälaatuista heinää. On harhaluulo, että vain kova nakerreltava, kuten kuivattu leipä tai oksat, kuluttaisivat kanin hampaita. Parhaiten kanin hampaita kuluttaa heinän pureksiminen, koska siinä kanin hampaat todella hioutuvat. Tietysti oksia ja kuivattua leipääkin pitää antaa, mutta heinä on se tärkein. Heinää saa ostettua isommissa pusseissa eläintarvikeliikkeistä tai suoraan tuottajilta paaleissa. Kannattaa aina haistaa heinää ennen ostamista, jotta ei tule vahingossa ostaneeksi homeista heinää. Tärkeitä vitamiineja makuelämysten ohella tarjoavat monet luonnonkasvit sekä yrtit. Tilli, timjami, basilika ja salvia kuuluvat myös monipuoliseen ruokavalioon. Pesun sivuilta kohdasta Materiaalit löytyy artikkeli siitä, mitä kaikkea tuoreruokaa kanille voi luonnosta kerätä tai kasvattaa itse.

Takaisin siihen ruuhkaan. Tosiaan, vastaanotin Pesulle tiistaina kanin, tänään on tulossa yksi ja vielä tämän viikon aikana olisi tarkoitus vastaanottaa kolmaskin, kunhan vain sopiva tilapäiskoti ensin löytyy. Se on paljon yhden viikon aikana ja täytyy kyllä sanoa, että sen verran on mennyt aikaa näitä järjestellessä, että on hyvä, että olen lomalla. Palkkatyön ohessa tuskin olisin saanut kaikille samalla viikolla paikat. Jos siis olette luopumassa eläimestänne, ottakaa ajoissa yhteys yhdistyksen koordinaattoriin (koirille, kissoille ja muille lemmikeillä on omansa, yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.pesu.org), jotta me ehdimme etsiä sopivan tilapäiskodin eläimelle.

Jos joku ihmettelee, miten tämä käy Pesussa, niin tässä hieman selitystä. Jos esimerkiksi kanista tulee soitto, että omistaja haluaa luopua eikä minulla ole vapaita perehdytettyjä tilapäiskoteja, niin etsin kuumeisesti tilapäiskotia niiden perehdyttämättömien joukosta, joista on tullut sähköpostia. Välillä käy niin, että ilmoittautuneet ihmiset eivät lopulta haluakaan tilapäiskodeiksi, joten täytyy jatkaa etsintää. Sitten kun sopiva löytyy, voin luvata ottaa kanin Pesulle ja sovimme aikataulusta. Kun kyseessä on uusi tilapäiskoti, hänet täytyy ensin perehdyttää. Siihen on olemassa kirjallinen materiaali, jonka tilapäiskoti sitten yhden kansion muodossa saa. Samalla annetaan eläimen aloituspaketti mukaan eli se nivaska, mikä annetaan eläimen mukana uuteen kotiin, kun sellainen löytyy. Perehdytys tapahtuu suullisesti kirjallisen materiaalin avulla. Tämän jälkeen tilapäiskoti on valmis toimintaan ja usein samalla tuleekin jo ensimmäinen eläin. Minulla kun ei ole autoa käytössä, minun pitää pyytää joku autollinen kuskaamaan minua sekä kania tarvikkeineen. Tänäänkin vaivaan yhtä aktiivia ja iso kiitos siitä hänelle! Jos sinulla on auto ja luppoaikaa, jonka haluat käyttää hyödyllisesti, ilmoittaudu mukaan toimintaan vaikka autolliseksi, yhteystietoja löytyy Pesun nettisivuilta. Autollisia aina silloin tällöin tarvitaan, kuskaamaan eläimiä tai tarvikkeita. 

Jotta tämä kirjoitus ei nyt ihan valtavaksi paisu, täytyy pikkuhiljaa lopetella. Olen saanut tämän kuukauden aikana paljon kanikuulumisia uusista kodeista ja kuulemma hyvin menee. Ihanaa! Mikään ei ole niin mukavaa kuin kuulla ja nähdä, kuinka hyvin eläimillä uusissa kodeissa menee. Tietysti kuulemme mielellämme myös haastavista tilanteista ja autamme parhaamme mukaan ratkaisemaan mahdollisia ongelmia. Jos olet ottanut Pesulta joskus eläimen ja pohtinut kuulumisten kirjoittelemista yhdistykselle päin, ei muuta kuin postia osoitteeseen elainkuulumiset@gmail.com! Luemme mielellämme kuulumisia kaikista Pesulta luovutetuista eläimistä. Niin kissoista, koirista kuin muistakin lemmikeistä, myös muutaman vuoden takaisista luovutuksista. Erityisesti eräästä Jekku-nimisestä kissasta olisi hauska saada kuulumisia :) Mitä kuuluu vaikkapa Miina-kanille?

Tässä vielä kuva tiistaina kotia etsimään tulleesta kanista, tyttö nimeltä Kookos, jolle maistuu porkkanan naatit :)

perjantai, 8. kesäkuu 2012

Tilapäiskoteja kaneille tarvitaan!

Heipä hei!

Nyt on akuuttia tarvetta kanien tilapäiskodeille. Jos tunnet olevasi sopiva henkilö (tai tiedät jonkun joka olisi), ota suoraan yhteys kodittomat(at)pesu.org tai 045 129 9290. Pesun eläin pitää eristää muista eläimistä, eli eristysmahdollisuus pitää olla. Yhdistys maksaa eläinlääkäri- ja lääkekulut ja toimittaa myös tarvikkeet. Tarvittaessa avustusta saa myös ruokaan ja kuivikkeeseen. Aiempaa kokemusta kaneista ei tarvitse olla, yhdistys perehdyttää ja ohjeistaa kaikki tilapäiskodit. Kaneja tulisi välillä nopeallakin aikataululla, joten pian yhteys koordinaattoriin!

lauantai, 2. kesäkuu 2012

Hra Santtu Kinuskin muistolle ja luonnonvaraisista

Heipä hei kaikki!

Nyt on ikävämpiä uutisia kanirintamalta, sillä Pesulle uutta kotia etsimään vastaanotettu kaniherra nukkui pois tällä kuluvalla viikolla. Hra Santtu Kinuski sopeutui hyvin tilapäiskotiinsa ja loikki rohkeasti ympäriinsä. Luonteeltaan oli kovin mukava ja rento luppismaiseen tapaan eikä kodin löytymisessä varmasti olisi kauaa mennyt. Ilman mitään viitteitä sairastumisesta Santtu kuitenkin oli lähtenyt vehreämmille niityille. Santun olemus oli vanhemman kaniherran, joten ehkä se oli paljon vanhempi kuin mitä entisessä kodissa arvioitiin. Niin tai näin, kanipapan ruokahalu oli kuitenkin koko ajan hyvä. Santun aika tuli ja hän sai mennä rauhassa, omia aikojaan.

Nyt on taas sitä aikaa, kun luonnonvaraisille eläimille pitää antaa pesimisrauha. Koirat ja kissat pidetään kiinni ja kunnioitetaan muutenkin pesimärauhaa. On liikkeellä paljon esimerkiksi rusakonpoikasia ja oravanpoikasia. Nyrkkisääntönä on aina se, ettei saa koskea tai siirtää eläintä ellei se ole välittömässä vaarassa (esim. keskellä autotietä).  Emo on yleensä lähellä ja tarkkailee lapsukaisiaan. Jos menee koskemaan poikaseen, se jää lopulta oman onnensa nojaan kun emo ei sitä ihmisen hajulta enää omakseen tunnista. Oravanpoikia saattaa tippuilla pesistä, mutta emo korjaa omansa talteen ainakin yhden vuorokauden aikana. Samaa aikaväliä voi käyttää muihinkin lajeihin. Eli kannattaa tarkkailla ensin ja sitten vasta miettiä poikasen auttamista. Jos näkee selvästi loukkaantuneen (luita törröttää, syviä avohaavoja tms.) luonnonvaraisen eläimen, se pitää toimittaa eläinlääkärihoitoon tai lopetettavaksi. Eläinsuojelulain mukaan eläimiä ei saa jättää kärsimään ja se koskee myös luonnonvaraisia eläimiä. Pirkanmaan alueella luonnonvaraisia osaavat kotihoitaa mm. SEY:n vapaaehtoiset eläinsuojeluvalvojat Hanna Heino 040 7205762 elainsuojeluvalvojahannaheino(at)gmail.com, Tiia Karvanen 040 866 8663 tiia(at)karvanen.fi ja Marija Wallden 046 564 3723 m.wallden(at)luukku.com. Myös neuvoja Sini Kielo 040 740 7390 elsu(at)ekkl.fi. Luonnonvaraisia lintuja osaa hoitaa Markku Alanko 040 584 7265 lintuhoitola(at)luukku.com. Myös Pesun kodittomien eläinten numeroihin voi luonnonvaraisista soittaa, puhelinnumerot löytyvät Pesun sivuilta.

torstai, 26. huhtikuu 2012

Kanien moikkaamista ja muuta

Heippa taas! Kävin viikko sitten moikkaamassa Pesulta uuteen kotiin vuonna 2009 luovutettua kania. Hemmo tuli Pesulle aikanaan kahdeksan kanin laumassa. Laumassa oli kuusi urosta ja kaksi naarasta, kaikki sisaruksia keskenään. Näin suuren lauman majoittaminen vaati hieman järjestelyjä ja muistan elävästi, kun minä ja yksi Pesun tilapäiskodeista veimme kaikki kanit tilapäiskoteihin. Sattui vielä olemaan tämän tilapäiskodin syntymäpäivä :D  No, hän sai kolme tilapäiskotilaista lahjaksi. Kanien sukupuolten erottamiseen meni jonkin verran aikaa, jotta samaan paikkaan ei menisi tyttöä ja poikaa, jolloin kaneja olisikin paljon enemmän... Pian huomattiin, että kaikilla kaneilla oli kapi, joten sitten vain Strongholdit kaikille. Ei ihme siis, että yksi tilapäiskodeista oli huomannut ihonsa kutisevan sen jälkeen kun oli sylitellyt kaneja. Onneksi kapi ei kuitenkaan elä ihmisessä, joten sen suhteen ei ollut pelkoa. Kapi on pienenpieni hämähäkkieläin, joka tekee pieniä käytäviä eläimen ihoon. Yleensä oireena on rupinen iho, muiden muassa. Näiden yllättävien käänteiden takia vaadimmekin, että tilapäiskoti eristää Pesun eläintä tietyn ajan kaikista muista eläimistä. Siinä ajassa nähdään jo yleensä, onko eläimellä tarttuvia tauteja.

Hemmossa ja sisaruksissansa on kääpiöluppaa ja kääpiökokoista risteytyskania. Varmaankin tämän kääpiöluppageenin takia osalla kaneista on ihan vielä aikuisiällä mennyt korvat luppaan. Ja yhdellä on ihanat propellikorvat, toinen sojottaa alas, toinen ylös. Kaikki ovat siis uusissa kodeissa nyt. Tosin kuulimme myöhemmin, että yksi oli kadonnut uudesta kodistaan ja näin ollen tämän veljen kohtalo on jäänyt ikävä kyllä auki.

Takaisin Hemmoon: Uusi omistaja kastroi Hemmon noin kuukausi luovutuksen jälkeen ja alkoi katsella Hemmolle morsianta. Lopulta löytyi valkoinen ja sinisilmäinen Mei, leijonanharjasristeytys. Aluksi eivät kuulemma luonteet natsanneet, mutta sopusointu löytyi vähän päästä. Hemmo on jatkanut uudessa kodissa samaa rentoa meininkiä kuin tilapäiskodissakin. Morsmaikkunsa Mei huolehtii enimmäkseen kaverin naamapesuista (kuva ylhäällä), mutta kyllä Hemmokin osaa toisia hemmotella. Mei pitää kanitaloudessa jöötä ja Hemmo tulee perässä. Tuliaisiksi viemäni kuivattu ruisleipä kelpasi kummallekin, tosin Hemmo meinasi ensin vähän kainostella. Kun Mei oli todennut leivänkannikan hyväksi, uskaltautui Hemmokin maistamaan. Hemmo asusteli poikasena ulkotarhassa ja jäi ehkä siksi vähän aremmaksi tapaukseksi eikä siitä sylikania ole kuulemma tullutkaan. Täytyy kuitenkin sanoa, että aika hyvin uskalsivat kumpainenkin tulla haistelemaan ja lähelle loikkimaan, kun siinä vähän aikaa olivat minua möllöttäneet. Vieras ihminen vieraine hajuineen on aina vähän pelottava kanille kuin kanille. Kumpikaan ei oikein viihnyt lissiludena, mutta kyllä näistä otoksista aina muutama hyvä tulee. Yleensä kuvissa näkyy pelkät vauhtiviivat kanien tilalla.

Tässä kuussa on ollut muu eläin -puolella vähän hiljaisempaa. Muutama kani on meinannut tulla, mutta tulot ovat syystä tai toisesta peruuntuneet. Aika vähän kanikyselyitäkin, mutta onneksi sentään viime kuussa kodin saivat Bobi ja Choto. Choton kuulumiset uuden kodin kirjoittamana löytyvätkin jo Pesun sivuilta. Silityksiä ja rapsutuksia Pesulta uusiin koteihin lähteneille eläimille!

tiistai, 13. maaliskuu 2012

Terveisiä Norjanharmaalta Nerolta

Se on aina niin hienoa kuulla kun PESUn eläimet lähettelevät terveisiään uusista kodeistaan, mutta nyt kyllä laittoi jo koirakoordiksen silmänurkatkin kosteiksi kun Nerolta tuli postia.

Nero oli kodittomissa n.vuosi sitten ja olipa vielä aika pitkään kotia etsimässä.

Uusi koti löytyikin kartan toisesta reunasta ja kuten voitte lukea, paikka on juuri se mitä Nero etsi :)

"Me hommasimme Nerolle syyskuun lopussa oman kopin tarhaan. Siitä tuli iso, komea, tasakattoinen ja me maalautimme sen samaan laskuun yhtenäisesti vihreäksi, mitä meidän muutkin rakennukset Viltsun koppia myöten ovat. Veljeni kävi asentamassa sinne pakkasvahdin ja nykyisin kumpikin koira nukkuu yönsä ulkona tarhassa. On mukava huomata se huima ero, mikä Neron tarhaan viemisessä on niihin alkuaikoihin verrattuna. Kun Neroa ensimmäisiä kertoja vietiin tarhaan yöksi, se oli parkkeerannut itsensä meidän parisängyn alle ja sen pois saaminen sieltä oli pitkällisten neuvottelujen ja irvistelyjen tulos. Nyt kun me iltaisin istumme olohuoneessa koirien makoillessa lattialla ja joku meistä lähtee viemään niitä tarhaan, ei tarvitse kuin kutsua ulko-ovella, niin parivaljakko ravaa reippaasti ovelle. Kaipa Nero on huommannut, että ei se niin paha paikka olekaan. Jännä juttu koirien tarhaelämässä on se, että ne vaihtelevat koppeja miten milloinkin. Koskaan ei tiedä kumpi nukkuu isossa ja kumpi pienemmässä kopissa! Kun kumpaankin on lämmitys, niin eipä sillä ole väliäkään."

Eli ei joutunut Nero tarhakoiraksi (emmekä sellaiseksi olisi antaneetkaan), mutta kuitenkin saa paksun turkkinsa kanssa viettää aikaa pihalla joka varmasti on hienoa etenkin kun kelit tästä lämpiävät.


"Ostin Nerolle vetovaljaat ja olen käynyt koirien kanssa hiihtelemässä. Aluksi vain näitä sivuteitä, mutta kun lämpimät päivät ja pakkasyöt kovettivat hanget, olemme suksineet myös jäällä. Viltsu juoksee fleksissä, joka on kiinnitetty mun vyötäisille. Nerolla lähtee vetovaljaista kaksi hihnaa myös mun vyötäisiin kiinnitettyinä. Tämä järjestely on mielestäni tasapuolinen: sen minkä Nero juoksisi kovempaa, saa Viltsu tasoitusta, kun sen ei tarvitse vetää mua. Tokikaan en Nerolla itseäni kokonaan vedätä, mutta esim. tasaisella jäällä se pääsee aika vähällä työllä. Minä lykin sauvoilla satunnaisesti vauhtia ja Neron kevyt ravi ei juurikaan näyttäisi kärsivän pienestä vastuksesta. Sitten kotona on mukava katsella, kun koirat ruuan saatuaan nukkuvat koivet suorana matolla. Viimeisellä hiihtolenkillämme sain taas kerran muistutuksen Neron hurjista voimista! Menimme ihanassa auringonpaisteessa siskoni kanssa eväät repussa järven selkää. Matka taittui niin mukavasti, että päätin kännykälläni videokuvata Neron vetoa. Koska oli niin kirkasta, en oikein nähnyt puhelimen näytöltä selvästi kuvattavaa hahmoa, joten jouduin keskittymään siihen oikein kunnolla. En siinä sitten huomannut, että Nero oli havainnut jotain vasemmalla puolellamme olevasta saaresta. Se teki nopean nykäisyn saarta kohti. Koska mulla oli molemmat kädet kännykässä kiinni, huomasin vain, että olin lentänyt vasen olkapää edellä kovaan hankeen. Termospulloteet me siitä huolimatta joimme erään saaren kupeessa ennen kuin palasimme kotiin.

Nero oli muuten suloisen ihana sen kaatumisen jälkeen. Siskoni otti multa sukset jalasta, että pääsin ylös. Kun olin siinä hangella polvillani voihkimassa, Nero tuli ihan viereeni istumaan ja tunki lähes syliini. Se oli mielestäni erityisen liikuttavaa siitä syystä, etten ollut edes torunut tai moittinut mitenkään Neroa kaatumisestani, sillä omaa tyhmyyttäni ja keskittymättömyyttänihän minä kaaduin. Parin päivän kuluttua tässä kotona kasasin yksikätisenä olohuoneen lattialla istuen pientä hyllykköä, mikä oli välillä aika vaikeaa, kun en vasemmalla kädellä voinut kunnolla auttaa. Tusasin turhautuneena hyllykön kanssa ja kun käteeni vielä vihlaisi, pillahdin itkuun. Nero tuli silloinkin istumaan siihen eteeni. Laitoin akkuporakoneen sivuun ja silittelin koiraa, joka nuoli kyyneleitä poskiltani. Olin aivan otettu!"

Nyt varmaan tiedätte miksi ne silmäkulmat kostuivat :) On aivan upea tietää että kodinvaihtojen ja monien outojen ihmisten jälkeen Nero luottaa ja rakastaa noin paljon uutta kotiaan! Tämän takia tätä työtä tehdään ja jaksetaan :)

Kiitos Tanjalle ja Nerolle terveisistä ja luvasta lainata tekstiä suoraan :)