Sillä aikaa kun muut Pesun aktiivit olivat Pesun jäsentapaamisessa, minä menin katsomaan entistä hoidokkiani, Bettyä. Betty tuli Pesulle viime vuoden marraskuussa ja lähti uuteen kotiin 1.1.2011.

Kun Betty tuli minulle, se oli aika arka ja painautui kohtalotoverinsa Hiljan kanssa häkin nurkkaan, josta minä en heitä muka näkisi. Kani kun ajattelee strutsin tavoin, että kun pää on piilossa, kukaan muukaan ei näe mitään. Betty tuli Pesulle kuuden muun ulkotarhassa eläneen kanin kanssa ja oli sen takia arka. Kun se alkoi tottua ihmiseen ja sisäkanin elämään, siitä tuli erittäin vilkas ja utelias kanityttö. Bettyn tapoihin kuului seurata minua aamuaskareissani, mikä tarkoitti siis sitä, että kun siivosin Bettyn häkkiä, se yritti joko kiivetä jalkaani pitkin jonnekin, hyppeli vieressä, sai hepuleita tai istui jalkani päällä. Aivan kuin olisi ollut pieni lapsi kannoilla kysymässä koko ajan, että "mitä sinä nyt teet, entä nyt ja entä nyt" :D

Betty oli jo vikkelä minulla, mutta nyt kun sillä on paljon enemmän tilaa uudessa kodissaan, siitä on kuulemma tullut oikea hurjastelija. Bettyn lempileikkejä on hippa ja tietysti se pääsee aina karkuun, koska on paljon muita perheen kaneja vikkelämpi. Betty löysi itselleen kodin, jossa sillä on seuranaan kolme muuta kania. Arki ei varmasti ole tylsää, kun on Betty tekemässä jekkuja. Toki välillä pitää rauhoittua ja esimerkiksi pestä poikakaverin korvat tai loikoilla vieretysten. Bettystä on myös mukava kaivella ja puuhastella omassa sopessaan ja aivan erityistä iloa tuottavat lakanat jostain kumman syystä.

Betty ei varmaan enää oikein muistanut minua, mutta tuli se heti hakemaan kuivattua ruisleipää kädestä. Ja tietysti yhden palan syötyään tuli katsomaan, vieläkö saisi toisenkin. Kesyyntyminen jatkuu vielä, mutta Betty antaa silittää ja ei kuulemma enää vastusta syliin ottamista yhtä paljon kuin ennen. Sisäkanin elämä sopii Bettylle ja saahan se käydä välillä ulkonakin, tosin valjaissa, ettei neitonen lähde omille teilleen.

Tämän vapaaehtoistyön parasta antia ovat juuri nämä vierailut uusissa kodeissa ja kun näkee, kuinka hyvin siellä voidaan ja ollaan onnellisia. Kiitos Bettyn omistajille ja muille kodittomalle eläimelle kodin antaneille ihmisille!

Kuvassa Betty vasemmalla ja poikaystävänsä Pippuri oikealla.